Lausunto: Palveluvalikoiman periaatteet perusteltuja, mutta käytäntö sakkaa
Pääministeri Petteri Orpon hallitus ehdottaa uusia palveluvalikoiman periaatteita, joita käytettäisiin apuna julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman määrittämisessä. Periaatteilla ei ole tarkoitus määritellä yksityiskohtaisesti sitä, mitkä palvelut kuuluvat palveluvalikoimaan ja mitkä ei, vaan jatkossakin määrittely tehtäisiin asiakohtaisesti ja kokonaisharkintaa käyttäen.
Esityksen mukaan palveluvalikoiman periaatteina olisivat tarve, turvallisuus, vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus sekä läpileikkaavina periaatteina yhdenvertaisuus ja ihmisarvon loukkaamattomuus. Tavoitteena on parantaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon mahdollisuuksia onnistua järjestämistehtävässään sekä edistää hoidon sekä palveluiden vaikuttavuutta ja yhdenmukaisuutta.
Riskinä alueiden eriytyminen
Periaatteet ja tavoitteet ovat mielestämme kannatettavia ja perusteltuja, mutta käytännön soveltamiseen liittyy niin paljon kysymyksiä ja epäselvyyksiä, ettemme kykene kokonaisuutena kannattamaan esitystä. Esityksen liittyvä epävarmuus herättää kuitenkin huolta siitä, voidaanko soveltamisvaiheessa palveluvalikoimaa rajata liian kevyin perustein.
Esityksen mukaan Palveluvalikoimaneuvosto eli Palko vastaisi terveydenhuollon osalta kansallisten suositusten antamisesta. Samalla ohjeistusta ja päätöksentekoa tapahtuisi myös hyvinvointi- ja yhteistyöalueiden tasolla sekä ammattilaisten tekemänä. Eri tahojen roolit ja vastuut suhteessa toisiinsa jää kuitenkin epäselväksi. Kuka loppujen lopuksi vastaa periaatteiden punnitsemisesta toisiaan vastaan? Sosiaalihuollon osalta Palkon kaltainen kokoava taho puuttuu kokonaan. Sosiaalihuollon suositukset annettaisiin osana muuta kansallista sekä alueellista ohjausta.
Vaikka esityksen taloudellisiin vaikutuksiin kohdistuu paljon epävarmuutta, niihin sisältyy silti toive säästöjen aikaansaamisesta. Säästöt toteutuisivat pitkällä aikavälillä ja edellyttäisivät monin osin investointeja. Epäselväksi jää, miten ja kuka investoinnit tekee vai tekeekö ollenkaan. Näemme riskinä, että palveluvalikoimat voivat jatkossa eriytyä voimakkaastikin eri hyvinvointialueiden välillä. Alueet ovat keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa sekä talouden että tutkimusresurssien suhteen, jolloin kustannusvaikuttavuus tarkoittaa eri alueilla eri asioita. Katsomme, että suosituksissa tulisi hyvinvointialuetason sijaan pyrkiä kansalliseen sekä yhteistyöalueiden tasoon. Hyvinvointialueet ovat jo äärimmäisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, jolloin riskinä on palveluvalikoiman lyhytnäköinen rajaaminen säästöjen toivossa.
Esityksessä käsitellään vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta periaatteina erittäin paljon, mutta tarve- ja turvallisuusperiaatteet jäävät vähemmälle käsittelylle. On tärkeää, että periaatteita käsiteltäisiin tasapainoisemmin. Tarve- ja turvallisuusperiaatteiden paremmalla toteutumisella saataisiin aikaan säästöjä ilman palveluvalikoiman rajaamista. Esityksessä tulisikin avata kattavammin niitä käynnissä tai suunnitteilla olevia toimenpiteitä, jotka tähtäväät esimerkiksi lääkehaittojen vähentämiseen (turvallisuusperiaate) tai oikea-aikaisen hoitoon pääsyn parantamiseen (tarveperiaate).
Pääset lukemaan lausuntomme kokonaisuudessaan tästä.
Lisätietoa lausunnosta antaa sosiaali- ja terveysturvan asiantuntija Elisa Arvola, elisa.arvola@suolistosairaudet.fi.